Jobbarin mustakantinen vihko perstaskussa elää uutta elämää

14.10.2015

Urbaani legenda. Autojobbari, jonka perstaskusta löytyy jobbarin omat pokat ja täkyt. Korskilla asenteella kukkoaskelin käyskentelevä myyjä, jonka silmissä liikkeeseen tuleva asiakas on armoitettu suupala bisnesneron myyntitaidoille. Jos asiakas ei käyttäydy nöyrästi, menköön muualle ruikuttamaan. Näinhän se meni ennen internetin tuloa. Ja kun internet tuli, pitäisi ”internet räjäyttää”, kuten erään autoliikkeen omistaja muotoili julkisesti vähän aikaa sitten.

Olennaista mustakantisessa perstaskun hiessä hautoutuneessa nimivihossa oli se, että korskea myyjä piti asiakastiedot omana omaisuutenaan, eikä firman omistajalla ollut tähän mitään asiaa. Eli kun myyjä päätti lähteä aidan toiselle puolelle vihreämmille laitumille, seurasi asiakastiedot mukana.

Mustakantisesta vihosta tuli musta aukko

Nöyrät asiakkaat eivät enää häiritse myyjien työpäivää, vaan tutkivat ja vertaavat tuotteita ja palveluita verkossa. Sitten lähetetään sarjatulena kaikille löytyneille tarjous / yhteydenottopyyntö. Ja jäädään odottamaan… ja odotetaan…

Nyt kun asiakas ei enää siellä lattialla esiinny, vaan tämä tulee sähköpostiin ilkeilemään ja vaatimaan tarjousta tai lisätietoja, kostetaan tämä myyjän vallan menetys olemalla vastaamatta. Pomo jos sattuu kysymään, onko sähköpostiin tulleet asiakaskyselyt hoidettu, hymyillään leveesti ja ”juu, totta kai”. Keskustelupalstoilta saa tästä ihan toisen kuvan.

Sähköposti on musta supernova

Palaveerasin vähän aikaa sitten asiakkaan kanssa, kutsuivat kylään. On toimitettu näille inboundien hallintaan työkalu ja toimii oikein hyvin. Jakavat työkalun avulla yrityksen verkkosivujen kautta tulleita inboundeja yhteistyökumppaneilleen. Ihmetystä herätti se, ettei muutama kumppani näyttänyt tekevän inboundeille mitään. Selvisi, että myivät inboundeille kilpailijan tuotteita. Ei olisi selvinnyt, jos olisivat siirtäneet tiedot kumppanille sähköpostilla. Ei sähköposteja voi seurata, eikä niitä voi johtaa.

Lainaan tässä pokkana Pasi Huovisen Kauppalehteen kirjoittamaa loistavaa poustausta. Otsikko on ”Yritys tuu ikkunaan, täällä huutaa asiakas” ja aiheen kirjoittaneen satunnaisen asiakkaan kokemus lainanhakuprojektista:

”Neljä pankkia, ei nykyistä asiakkuutta:
- Neljästä pankista kaksi jätti kokonaan vastaamatta verkkosivujen kautta tehtyyn tarjouspyyntöön
- Ainoastaan yksi neljästä pankista ”pakotti” yhteydenottajan vuoropuheluun riittävän sinnikkäällä puhelinkontaktoinnilla ja sai tämän tuloksena tarjouksen aikaiseksi. Muut kolme pankkia vaati asiakkaalta omatoimista aktiivisuutta eli soittelua tai meilausta tarjouspyynnön perään.

Tässä tapauksessa oma lukunsa oli satunnaisen asiakkaan oma pankki, joka myöntyi tarjouksen laatimiseen ja lähettämiseen vasta viiden viikon, yhdentoista lähetetyn sähköpostin ja yhden tiukahkon puhelinsoiton jälkeen.” Paljon paljon lisää: http://www.edealer.fi/blogi/saastetaan-hinnalla-milla-hyvansa-maksoi-mita-maksoi/

Hämärän rajamailla

Saan itse inboundeja omaan inboundien hallintaan kehitettyyn työkaluuni. Ne eivät siis ohjaudu sähköpostiin muun sotkun sekaan, vaan reaaliaikaisesti älypuhelimeen, josta pääsen heti tutkimaan mistä on kysymys. Pirun helppoa. Vaan tämä menee hämäräksi. Kun otan inbound pallon kiinni ja yritän siihen vastata, ei yhteydeottopyynnön lähettänyt reagoi tähän millään tavalla? Ei puheluun, tekstiviestiin eikä sähköpostiin? Näitä on nyt useampi tapaus. Mistä tämä kertoo?